Sisältö
Olavi karviainen eli Hinnomainen Punainen on korkeasatoinen suomalainen marjalajike, jolle on ominaista miellyttävä hedelmäinen maku, loisten vastustuskyky ja helppo viljely. Korkean pakkaskestävyyden ansiosta sato viihtyy myös Venäjän pohjois- ja luoteisalueiden ankarissa ilmasto-oloissa. Ennen kuin ostat puutarhureiden suosiman karviaismarjan, kannattaa kuitenkin tutkia sen ominaisuuksia, vahvuuksia ja heikkouksia, istutus- ja hoito-ominaisuuksia lajikkeen maksimaalisen tuoton saavuttamiseksi.
Kuvaus karviainen Olavi
Olavi karviainen (lajikekuvaus ja kuva alla) on ollut valtion jalostussaavutusten rekisterissä vuodesta 1999. Pensas on hyväksytty viljelyyn Venäjän Vologdan, Tverin, Jaroslavlin, Kostroman, Kaliningradin, Pihkovan, Leningradin, Novgorodin, Murmanskin ja Arkangelin alueilla. Lupaava viljelyyn koko ei-mustamaan alueella. Sitä pidetään yleisenä keskimyöhäisenä sadona.
Olavilla on seuraavat ominaisuudet:
- Pensaan muoto. Hieman leviävä, keskikorkea.
- Paeta. Keskipaksuinen, pystysuora, karvainen, vihreä.Lignifikaation jälkeen ne voivat muuttua harmaiksi.
- Oksien orjantappuraisuusaste on voimakas. Piikit ovat yksi- ja kaksiosaisia, teräviä, keskipitkiä ja lyhyitä. Ne sijaitsevat koko haaraa pitkin ja suunnataan kohtisuoraan sitä vastaan.
- Munuaiset. Terävä, pieni, pitkänomainen, hieman taipunut.
- Lehtilehti on keskikokoinen, karvainen, hieman kiiltävä, väriltään runsaan vihreä, jaettu 3-5 lohkoon, joissa on suuret hampaat reunoilla. Se kiinnitetään versoon vinosti lyhytleikkauksella.
- Kukat ovat leveästi kellomaisia ja keskikokoisia.
- Hedelmät ovat keskikokoisia, painavat noin 3,7 g (2,0-4,4 g), kirsikkavärisiä, karvaisia, soikeita ja pyöreitä, peitetty vahamaisella päällysteellä.
Olavi-lajiketta pidetään erittäin itsestään hedelmällisenä (noin 50 %), eikä se vaadi pölyttäjiä.
Kuivuudenkestävyys, pakkaskestävyys
Olavi-lajike on kehitetty erityisesti viljelyyn alueilla, joilla on pitkät pakkastalvet ja lyhyet kesät. Viljelmä kestää turvallisesti -30 ⁰C:n lämpötiloja.
Olavi-lajikkeella on keskimääräinen kuivuudenkestävyys. Pitkä kosteuden puuttuminen vaikuttaa negatiivisesti marjoihin. Karviaismarjan hedelmät kasvavat pieniksi, pehmeiksi ja maultaan hapoiksi. Pensaan lehtiterät muuttuvat keltaisiksi ja hidastavat kasvua.
Hedelmä, tuottavuus
Olavi-lajikkeen marjoille on ominaista:
- mehukas hapanimelä hedelmäliha (maistajaluokitus – 4,5);
- lähes täydellinen aromin puuttuminen;
- virkistävä maku;
- ohut iho;
- korkea tuottavuus (jopa 13 kg per pensas);
- keskimyöhäinen kypsytys (elokuun puolivälistä pakkasiin);
- hyvä säilyvyys ja kuljetettavuus.
Olavin karviaisten kemiallinen koostumus on sokeripitoisuuden suhteen välillä 5,9-11,9 % ja happamuudeltaan ─ 2,5-3,6 %. Askorbiinihapon määrä 100 g:ssa tämän lajikkeen hedelmiä on 20-39 mg.
Olavi-marjoista valmistetaan alkuperäistä hilloa, marmeladit ja aromaattinen hillo. Hedelmät sopivat myös tuoreeseen kulutukseen.
Hyödyt ja haitat
Puutarhurit pitävät Olavi-karviaismarjalajikkeen etuja:
- korkea talvikestävyys;
- vakaa hedelmä (jopa 20 vuotta);
- immuniteetti useimpia sairauksia vastaan;
- hedelmän monipuolisuus ja miellyttävä maku;
- tuholaisten vastustuskyky;
- pitkä säilyvyys ilman karviaismarjan painon menetystä;
- taimien nopea selviytyminen.
Olavi-lajikkeen haittoja ovat suuri määrä piikkejä versoissa ja mahdollisuus hedelmien halkeilemiseen sateisella säällä.
Lisääntymisen ominaisuudet
Karviainen lajike Olavi lisääntyy pääasiassa kasvullisesti.
Pistosten saamiseksi 2-vuotias terve verso asetetaan toukokuun alussa kostutettuun istutusvakoon ja peitetään maalla. Ajoittain maaperää kastellaan ja kohotetaan. Syksyllä muodostuu useita versoja, jotka ovat valmiita istutettaviksi.
Pistosmenetelmällä on alhaisempi eloonjäämisaste, mutta sitä käytetään, kun on tarpeen saada nopeasti suuri määrä istutusmateriaalia.Kesäkuun alussa vihreistä versoista leikataan 15 senttimetrin pistokkaat, minkä jälkeen ne istutetaan kalvon alle. Karviaismarjan juurijärjestelmän kasvun stimuloimiseksi maaperä kostutetaan säännöllisesti.
Istutus ja hoito
Olavi-lajikkeen karviaiset suosivat aurinkoisia, vedottomia istutuspaikkoja. Ihanteellinen vaihtoehto on kukkulalla sijaitseva paikka, joka suojaa kylmältä tuulelta aidan tai rakennuksen seinien muodossa.
Olavin karviaisille valittu maaperä on hedelmällistä, hiekkasavista saveen. Pääasia, ettei suotumista ole, Olavi-lajike ei siedä akviferien läheisyyttä.
Karviaisten istutuksen ajankohta riippuu ilmasto-olosuhteista. Pohjoisilla alueilla Olavi-lajike istutetaan keväällä, kun maaperä on lämmennyt riittävästi, mutta silmut eivät ole vielä ehtineet avautua. Alueilla, joilla on lämpimämpi ilmasto, syysistutus suoritetaan (lokakuussa).
Ennen istutusta Olavi-lajikkeen pensaiden juuristo liotetaan päivän ajan natriumguamaatti- tai "Barrier" -liuoksessa. Menettely edistää karviaisten nopeaa istuttamista uuteen paikkaan.
Olavi-lajikkeen karviaisten istutus tapahtuu useissa vaiheissa:
- Kaivaa istutusreikä, jonka syvyys ja halkaisija on enintään 0,5 m.
- Peitä se puoliväliin löysällä mullalla. Sekoita maaperä 1 ämpäriin humusta, 4 rkl. l. nitrofoskaa ja 1 rkl. tuhka.
- Aseta taimi reikään suorassa kulmassa.
- Suorista karviaisen juuret ja tiivistä maaperä.
- Kastele pensas runsaasti.
- Poista ylimääräiset versot jättäen 6 elävää silmua.
- Multaa maa turpeella.
Kasvavat säännöt
Karviaismarjalajike Olavi vaatii viljelyn helppoudesta huolimatta oikea-aikaista maatalousteknisten toimenpiteiden toteuttamista.
Kuivana aikana karviaisia kastellaan säännöllisesti laskeutuneella lämpimällä vedellä, vähintään kerran 10 päivässä. Kastelu on erityisen tärkeää kukinnan ja hedelmien muodostumisen aikana. Kastelun jälkeen muodostunut pintakuori irrotetaan ja rikkaruohot poistetaan. Karviaispuun runko on multattu.
Ennen kuin se saavuttaa 3 vuoden iän, Olavi-lajikkeen pensas läpikäy ajoittain formatiivisen karsinnan. Toimenpide koostuu karviaismarjan luurankoversojen leikkaamisesta ½ pituisiksi ja lähes kaikkien versojen poistamisesta.
Aikuisilla karviaismarjoilla karsiminen suoritetaan pensaan tiheyden vähentämiseksi ja sadonkorjuun helpottamiseksi. Joten talven päätyttyä heikot tai vaurioituneet versot poistetaan sadosta, jolloin jäljelle jää noin 16 eri-ikäistä versoa.
Olavi-lajike reagoi ruokitukseen suotuisasti. Kauden aikana toimenpide suoritetaan 3 kertaa (osuudet annetaan 1 kasville):
- ennen lehtien ilmestymistä - urealla (2 rkl per 1 vesiämpäri);
- kukinnan aikana (1 ruokalusikallinen kaliumsulfaattia 10 litraa vettä kohti);
- hedelmän aikana (2 ruokalusikallista nitrofoskaa 10 litraa vettä tai kaliumsulfaattia kohti, kuten aiemmin).
Olavi-lajikkeen suojelemiseksi tuholaisilta kaivetaan kahdesti vuodessa pensaan riviväli 15 cm syvyyteen ja puunrunkoympyrät löysätään tavallista syvemmälle (jopa 8 cm). Talvikauden valmistelemiseksi sairauksien kehittymisen ja tuholaisten esiintymisen estämiseksi karviaisia käsitellään 1-prosenttisella Bordeaux-seoksen liuoksella.
Olavi-lajike ei tarvitse suojaa talveksi. Aikuisen pensaan juurijärjestelmän turvallisuuden varmistamiseksi kasvin ympärille kasataan maa ja karviaispuun runkoon kaadetaan sahanpurua tai kuivaa turvetta. Nuoret sadot peitetään kuitukangasmateriaalilla.
Tuholaiset ja sairaudet
Olavi-lajikkeen karviaiset sairastuvat harvoin. Sieni-infektio vaikuttaa yleensä viljelykasveihin korkean ilmankosteuden ja alhaisten lämpötilojen olosuhteissa. Tässä tapauksessa pensaan hedelmät peitetään tiheällä harmaalla kalvolla. Poista ongelma käyttämällä "Topazia" tai "Oxyxia".
Olavi-lajikkeen pensaiden tuholaisista kirvoja ovat yleisimpiä. Sen torjumiseksi sato ruiskutetaan tavallisella pesusaippualiuoksella ja muurahaispesät poistetaan alueelta.
Johtopäätös
Olavi karviaiset eivät vaadi erityisiä viljelytekniikoita, mutta samalla ne erottuvat korkeasta tuottavuudesta ja hedelmien erinomaisesta mausta. Ja sellaiset ominaisuudet kuin pakkaskestävyys, kestävyys sairauksia ja tuholaisia vastaan sekä lisääntymisen helppous tekevät sadosta tervetulleeksi vieraan maan eri alueiden puutarhapalstoilla.
Arvostelut karviaisista Olavi
