Sisältö
Karviaisten kasvattaminen kylmässä ilmastossa tuli mahdolliseksi valikoivien lajikkeiden kehittämisen jälkeen. Suurin osa satolajikkeista syntyi viime vuosisadan alussa, kun Spheroteka-sienen leviäminen tuhosi sadon kokonaan. Hybridisaation prioriteetti oli infektiolle ja alhaisille lämpötiloille kestävien lajikkeiden kehittäminen. Suomalainen karviainen täyttää nämä vaatimukset täysin. Satoisaa lajiketta, jolla on vahva immuniteetti, viljellään kaikkialla lauhkeassa ilmastossa.
Suomalaisen karviaisen kuvaus
Suomalaisia karviaisia edustaa useita lajikkeita, jotka eroavat marjojen väristä. Ensimmäisenä luotiin vihreä lajike, jonka perusteella jalostettiin lajeja, joissa oli keltaisia ja punaisia marjoja. Lajikkeiden lajikeominaisuudet eroavat vähän. Suomalaiskarviaisilla on keskimyöhäinen hedelmäkausi ja ne kypsyvät ennen pakkasen alkamista.Marjapensaa kasvatetaan Venäjän Euroopan ja Keski-Venäjän osissa, sato on pääasiassa suosittu puutarhureiden keskuudessa Siperiassa, Uralissa ja Moskovan alueella.
Suomalaisten karviaisten ominaisuudet:
- Kasvi on keskikokoinen - 1-1,3 m. Pensas ei leviä, sen muodostavat useat pystysuorat versot. Monivuotiset varret ovat tummanharmaita ruskean sävyin, kuluvan vuoden versot ovat vaaleanvihreitä.
- Oksat sijaitsevat harvoin oksien pituudella, kasvavat 900 kulmassa, lyhyet, paksut, jäykät ja terävät päät.
- Lehdet ovat tiheitä, lehtiä muodostuu 4-6 kappaletta. lyhyen kahvan päässä, vastakkaisessa paikassa. Lehtilehti on viisiliuskainen, jäykkä, sileällä kiiltävällä pinnalla ja beigenväristen suoniverkostolla. Lehdet ovat leveitä, tummanvihreitä, aaltoilevat reunat.
- Kukat ovat pieniä, roikkuvia, vihreitä keltaisella sävyllä, kartiomaisen muotoisia. Kukinnot muodostuvat jokaiseen lehtisolmuun, tiheys on 1-3 kukkaa. Kasvi on kaksikotinen.
- Hedelmät ovat pyöreitä, sileä pinta, väri riippuu lajikkeesta, kevyellä vahamaisella pinnoitteella, hieman karvainen. Massa on mehukasta, tiheää ja sisältää pienen määrän pieniä siemeniä. Paino - 4-7 g.
- Juurijärjestelmä on pinnallinen.
Vihreä
Suomalainen vihreä karviaismarja kasvaa 1,2 metriin, latvu on tiivis, kukkii runsaasti joka vuosi ja tuottaa tasaisen sadon. Kukkii toukokuun lopussa pakkasuhan jälkeen. Tuottavuus - jopa 8 kg.
Suomalaisen vihreän karviaisen kuvaus (kuvassa):
- marjat ovat vaaleanvihreitä, soikeita, beigeillä pitkittäisraidoilla, hieman karvaisia, paino - 8 g;
- kuori on tiheä, ohut;
- oliivinvärinen massa, jossa on pieniä ruskeita siemeniä;
- lehdet ovat tylsiä, tummanvihreitä;
- Kukat ovat keltaisia, vihreän sävyisiä, pieniä.
Keltainen (Gelb)
Suomalainen keltainen karviainen on kasvatettu erityisesti pohjoisille alueille. Suomalaisten lajikkeiden edustajista sillä on selkein maku ja aromi. Pensas on tiheä, saavuttaa 1 metrin korkeuden. Antaa hyvän kasvun, lisää jopa 35 cm per kausi.
Oksat ovat pystysuorat, latvat roikkuvat, piikkejä heikkoja, mutta piikit ovat kovia ja niillä on terävät päät. Lehdet ovat vaaleanvihreitä, kirkkaita, kolmilehtisiä. Marjat ovat pyöreitä, väriltään meripihkanvärisiä, keskikokoisia, paino - 3-5 g 2-3 kpl per hedelmäklusteri. Massa on mehukas aprikoosin makuinen, keltainen, siemenet ovat beigejä.
Punainen (mätä)
Punainen suomalainen karviainen on korkein lajike, pensas yltää 1,3-1,5 m. Piikkyys on tiheämpää kuin vihreillä ja keltaisilla, piikit ovat ohuita, pitkiä, kaarevia. Pensas on haarautunut, varret tummanruskeat.
Lehdet ovat tylsiä, vaaleanpunaisen sävyn kukkia kerätään 2-4 kappaleen kukintoihin. Marjat ovat pyöreitä, viininpunaisia ja valkoisia pitkittäisiä raitoja, suuria (jopa 9 g). Massassa on violetti sävy, mehukas, tiheä koostumus, siemenet ovat ruskeita. Punaista suomalaista lajiketta pidetään tuottavimpana, sato on 11 kg per pensas.
Pääasialliset tunnusmerkit
Suomalaiset lajikkeet ovat suosittuja puutarhureiden keskuudessa. Sato on harvoin tartunnalla, sillä on korkea pakkaskestävyys ja sille on ominaista vakaa hedelmä. Kaikki suomalaisten karviaisten lajikkeet ovat vaatimattomia hoidossa ja mukautettuja epäsuotuisiin sääolosuhteisiin.
Kuivuudenkestävyys, pakkaskestävyys
Suomalaiset karviaismarjalajikkeet luotiin erityisesti viljelyä varten alueilla, joilla on pitkät, kylmät talvet ja lyhyet kesät.Karviaiset sietävät turvallisesti lämpötilojen putoamista -38 0C. Jos versot vaurioituvat kauden aikana, pensas palautuu täysin menettämättä hedelmätasoa. Lajike kukkii suhteellisen myöhään, pakkaset kärsivät kukista harvoin, jos kukinnan aikana esiintyy paluupakkasia, karviainen sietää -4 0C.
Kotimaisten karviaismarjalajikkeiden kuivuudenkestävyys on keskinkertainen. Kosteuden puute vaikuttaa hedelmiin. Marjat kasvavat pienemmiksi, velttoiksi ja makua hallitsee happo. Lehdet menettävät kirkkaan värinsä, muuttuvat keltaisiksi ja kasvukausi hidastuu. Sateen puuttuessa sato vaatii säännöllistä kastelua.
Hedelmä, tuottavuus
Suomalainen karviainen tuottaa uros- ja naaraskukkia, ja lajikkeet ovat itsepölyttäviä. Hedelmällisyys on vakaa joka vuosi. Marjapensas kukkii toukokuun lopussa, kypsät marjat korjataan elokuussa. Keskimyöhäiset lajikkeet kukkivat myöhään ja kypsyvät lyhyessä ajassa; tämä ominaisuus on tärkeä lauhkeissa ilmastoissa. Karviaiset alkavat kantaa hedelmää 4. kasvuvuotena, suomalaisten lajikkeiden keskisato on 8 kg yksikköä kohden.
Kypsymisaika tapahtuu korkeissa kesälämpötiloissa, joten on tarpeen noudattaa kastelujärjestelmää. Riittävällä kosteudella marjat eivät paistu tai putoa auringossa. Sokeria kertyy riittävästi, maku on tasapainotettu minimihappopitoisuudella. Mehuville hedelmille on ominaista herkkä tuoksu. Jos kosteutta on liikaa, suomalaisten karviaismarjalajikkeiden marjat ovat alttiita halkeilemaan.
Karviaisten kuori on tiheä, marjat varastoidaan 6 päivän kuluessa laihduttamatta. Suomalaiset karviaiset soveltuvat teolliseen viljelyyn ja ovat helposti kuljetettavissa.Marjat kulutetaan tuoreina tai lisätään hedelmähilloon, kuten omenahilloon.
Hyödyt ja haitat
Suomalaisten karviaisten edut:
- Hedelmä on vakaa, korkea, pensas tuottaa marjoja yli 10 vuotta;
- korkea pakkaskestävyys;
- vahva immuniteetti;
- hedelmät 5 pisteen maisteluasteikolla ovat 4,7 pistettä;
- marjat eivät paistu, eivät halkeile ja pysyvät pensaalla pitkään;
- karviaiset sopivat viljelyyn alueilla, joilla on kylmä ilmasto;
- Sato varastoidaan pitkään ja kuljetetaan turvallisesti.
Haittoja ovat huono kuivuudenkestävyys ja piikkojen esiintyminen.
Lisääntymisen ominaisuudet
Suomalaisia karviaisia lisätään generatiivisesti ja kasvullisesti. Siemenmenetelmää käytetään jalostustyössä uusien lajikkeiden kehittämiseen ja taimitarhoissa massaviljelyyn. Karviaisia levitetään paikalla pistokkailla, kerrostamalla ja jakamalla pensas. Pistokkaat korjataan puolivälissä kesällä ja ovat valmiita istutettaviksi seuraavalla kaudella. Kerrostamista varten ota alavarsi, taivuta se maahan, peitä se maaperällä, työ suoritetaan keväällä ja syksyllä silmut juurtuvat. Optimaalinen lisääntymismenetelmä on pensaan jakaminen. Karviaiset otetaan kolmen vuoden iässä ja työt tehdään toukokuun lopussa.
Istutus ja hoito
Suomalaiset karviaiset istutetaan keväällä, kun maaperä on lämmennyt +8 0 C:een (noin toukokuussa) ja syksyllä (30 päivää ennen pakkasia). Keskivyöhykkeellä syksyn istutuspäivä on syyskuu. Valitse paikka, joka on avoin auringolle tai säännöllisesti varjostettu. Maaperät ovat hedelmällisiä, neutraaleja tai lievästi happamia, ilmastettuja, ilman liiallista kosteutta.Istutusmateriaalissa tulee olla 2-3 vartta, joissa on lehdet ja hedelmäsilmut, ilman mekaanisia vaurioita. Juuri on hyvin kehittynyt, ilman kuivia alueita.
Karviaisten istutus:
- Taimi upotetaan kasvustimulaattoriin 4 tunniksi.
- Sekoita orgaaninen aines, hiekka, turve, turvemaa ja lisää tuhkaa.
- Kaivaa reikä, jonka halkaisija on 40*40 cm ja syvyys 45 cm.
- Pohja on peitetty salaojituskerroksella (15 cm).
- Kaada osa ravinnealustasta viemäröintityynylle.
- Karviaiset asetetaan keskelle.
- Peitä lopulla ravintoaineseoksella.
- Reikä täytetään yläosaan maalla.
- Kompakti, vesi, peitä multaa.
Juuren kaulus jää noin 5 cm pinnan yläpuolelle.Istutuksen jälkeen varret leikataan, jolloin kuhunkin jää 2 silmua.
Kasvavat säännöt
Suomalaisten karviaisten lajikkeet kantavat hedelmää noin 10 vuotta, jotta tuottavuus ei laske, pensas vaatii hoitoa:
- Keväällä karviaisia ruokitaan typpeä sisältävillä tuotteilla ja orgaanista ainesta lisätään hedelmän aikaan.
- Kastelu on suunnattu vuodenaikojen sateisiin; juuripallon ei saa antaa kuivua tai kastua.
- Suomalainen karviainen pensas muodostuu 10 varresta, syksyllä marjojen poimimisen jälkeen ne harvennetaan jättäen vahvat versot. Keväällä jäätyneet ja kuivat alueet poistetaan.
- Jotta pienet jyrsijät eivät vahingoittaisi oksia, pensaan ympärille asetetaan erityisiä kemikaaleja.
Suomalaiskarviaismarjoilla on korkea pakkaskestävyys, joten kruunun peittämistä talveksi ei vaadita. Syksyllä pensas kastellaan runsaasti, mäki ja rungon ympyrä peitetään multaa.
Tuholaiset ja sairaudet
Suomalaiset karviaiset sairastuvat harvoin, kaikki valitut lajikkeet ovat erittäin vastustuskykyisiä sairauksille.Jos ilmankosteus on pitkään korkea ja lämpötila alhainen, voi kehittyä sieni-infektio, joka peittää marjat tiheällä harmaalla kalvolla. He pääsevät eroon ongelmasta "Topazin" ja "Oxyxin" avulla.
Ennaltaehkäiseviä tarkoituksia varten pensas käsitellään Bordeaux-seoksella tai kastellaan kuumalla vedellä ennen mahlan valumista. Ainoa suomalaisten lajikkeiden tuholainen on kirvat. Karviaiset ruiskutetaan pesusaippualiuoksella ja muurahaispesät poistetaan alueelta. Jos toimenpiteet eivät auta, käsittele rikkakasvien torjunta-aineilla.
Johtopäätös
Suomalainen karviainen on pakkasenkestävä viljelykasvi, jolla on korkea tuottavuus ja gastronominen arvo. Esitetään useissa lajikkeissa vihreillä, punaisilla, keltaisilla marjoilla. Karviaisia kasvatetaan kylmissä ilmastoissa. Pensas antaa hyvän vuosikasvun eikä vaadi erityistä hoitoa.
